Varoituksen sana

Aikaisin havaittu lonkkaluksaatio on hoidettavissa huomattavasti helpommin kuin esim. kaksivuotiaalla, joka vaatii jo leikkaushoitoa ja pitkäaikaista alavartalon kipsausta.

Kannattaa olla siis tarkkana vauvan/taaperon kävelyn kanssa. Jos lapsi ontuu, nilkuttaa tai jotenkin kävelee toispuoleisesti kannattaa selvittää huolella mistä on kyse. Epäsymmetriset reisien makkarat voivat myös liittyä asiaan. Ehkä kyse vain on ohimenevästä ja itsestään hoituvasta jutusta, mutta jos kyse onkin lonkkaluksaatiosta, se kannattaa havaita mieluummin aikaisin kuin myöhään!

Vauvojen lonkkien stabiiliutta tutkitaan synnärillä ja ilmeisesti usein lonkkaluksaatio havaitaankin jo muutaman päivän iässä. Tarkkailua jatketaan myös neuvolassa ja ilmeisesti ongelmat havaitaan useimmiten alle vuoden iässä. (En ole lääkäri tai asiantuntija näissä asioissa.)

Meilläkin lääkäri tutki vauvan normaalisti synnärillä ja neuvolakortissa on 6vk kohdalla lääkärin merkintä: "lonkat stabiilit". Neuvolassa kukaan ei huomauttanut mitään tytön toispuoleisesta kävelystä (oletus oli, että menee ohi itsestään), neuvolan kautta varattu fysioterapeuttikaan ei huomannut ongelmaa (?), pituusmittaukset selällään maaten olivat ihan ok (koska jalkoja venytetään, ei paineta lyhyemmäksi), ...

Vaimo alkoi kumminkin huolestua ja varasi ajan ortopedille. Itse olin samoihin aikoihin mitannut tytön pituuden seisaaltaan ja huolestunut, kun tyttö lyheni! Olimme myös todenneet tytön kävelevän paremmin, jos toisessa jalassa on talvikenkä ja toisessa jalassa ei kenkää ollenkaan.

Käynti ortopedillä oli shokki. Eroa jalkojen pituudessa oli kaksi senttiä, koska reisiluun pää ei pysynyt maljassaan! Seuraavana päivänä tilanne varmistui lastenklinikan polilla. Aika leikkaukseen (viikon päähän) varattiin myös saman päivän aikana.

Polin lääkärin sanoin: "Nyt ei ole enää kiire, kun ollaan kumminkin jo myöhässä".

En ole syyttämässä ketään tumpeloksi, koska syitä miksi lonkkaluksaatiota ei pysty havaitsemaan on ymmärtääkseni monia. On ihan mahdollista, että kaikki ovat tehneet työnsä niin asiantuntevasti kuin voi toivoa ja odottaa. Vaikuttaa siltä, että meillä on joko ollut kovasti huono tuuri tai sitten jonkun olisi pitänyt huomata ongelma: yhden tutkimuksen mukaan myöhään havaitun lonkan luksaation esiintyvyys on 0.2-0.7 tuhatta lasta kohden nykyisillä seulontamenetelmillä (http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/164/12/1669).

Kannattaa siis ihan varmuuden vuoksi olla itse aktiivinen, jotta hoito on mahdollisimman yksinkertaista (=kivutonta ja lyhytkestoista) ja ei tarvitse alkaa miettimään ovatko kaikki olleet tehtäviensä tasalla. (Mukaan lukien se, että itse joutuu miettimään miksi ei reagoinut aikaisemmin...).