lauantai 21. maaliskuuta 2009

Valmistautuminen leikkaukseen

Yritän tässä miettiä miten valmistautua leikkaukseen ja sen jälkeiseen aikaan. Tähän asti mieleen tulleita juttuja:
  • Tytölle pitää yrittää kertoa etukäteen mitä on odotettavissa. Koitan laittaa itseni tilanteeseen jossa ensin oudot tyypit nukuttaa ja sitten herääkin kipeänä ja ei pysty liikkumaan. Vaikea silti osata kertoa niin, että pikkuinen ymmärtää, mutta ei pelästy :-(
  • Lukemista ja katsottavaa kannattanee varata paljon, samoin pieniä sylissä leikittäviä leluja pitää ottaa mukaan (onneksi Muumit on nyt cool juttu... taitaa synttäreillä tänä viikonloppuna olla luvassa Muumitalo :-p).
  • Meistä, kissoistamme ja isovanhemmista voisi ottaa kuvat mukaan sairaalaan.
  • Vaatteita ei oikein voi vielä muokata, kun ei tiedä kipsin asentoa ja kokoa.
  • Töihin tietty pitää ilmoittaa, että tulen ja menen miten sattuu lähiaikoina...
  • Vakuutusyhtiöön on jo soitettu ja onneksi julkiselta puolelta ei kumminkaan kovin isoa laskua ole missään tapauksessa odotettavissa
  • Asuntolainaan täytyy sopia lisää lyhennysvapaata, toivottavasti ymmärtävät.
  • Kelan korvauksiakin pitäisi funtsia.
  • Auton takaovi näyttää jotenkin kapealta, kun sattuu olemaan pieni auto. Ei kai tässä voi muuta kuin odottaa, että pääsee kokeilemaan käytännössä.
  • Turvaistuimen taitaa joutua vaihtamaan myös.
  • Tuplarattaat saattaa olla seuraavana hankintalistalla.
  • Youtuben videoissa aika pienetkin vauvat näyttävät liikkuvan kipsin kanssa. Pitänee rakentaa jonkinlainen "skeittilauta".
  • Jonkin sortin aputaso saattaisi olla myös avuksi pesuhuoneessa (?)
  • Ai niin, syöttötuolia pitää modata tai hommata erilainen
Jep, jep. Katsotaan nyt mitä sitä käytännössä tarvitsee ja mitä oleellista on unohtunut (VINKKEJÄ VASTAANOTETAAN MIELELLÄÄN :-) )

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Päivän piristys

Päivän piristys oli youtube:
http://www.youtube.com/watch?v=Ha7WvlqK420
http://www.youtube.com/watch?v=0sI-ob55pT8
http://www.youtube.com/watch?v=-YBhHTliX6o
http://www.youtube.com/watch?v=QNqq9wmOtPQ

Sieltä löytyy enemmänkin iloisen näköisiä pikkuisia kipsiensä kanssa. Antaa jotenkin heti paremman fiiliksen ja uskon siitä, että elämä voi pikkuisella olla mukavaa kipsinkin kanssa :-)

Varoituksen sana

Aikaisin havaittu lonkkaluksaatio on hoidettavissa huomattavasti helpommin kuin esim. kaksivuotiaalla, joka vaatii jo leikkaushoitoa ja pitkäaikaista alavartalon kipsausta.

Kannattaa olla siis tarkkana vauvan/taaperon kävelyn kanssa. Jos lapsi ontuu, nilkuttaa tai jotenkin kävelee toispuoleisesti kannattaa selvittää huolella mistä on kyse. Epäsymmetriset reisien makkarat voivat myös liittyä asiaan. Ehkä kyse vain on ohimenevästä ja itsestään hoituvasta jutusta, mutta jos kyse onkin lonkkaluksaatiosta, se kannattaa havaita mieluummin aikaisin kuin myöhään!

Vauvojen lonkkien stabiiliutta tutkitaan synnärillä ja ilmeisesti usein lonkkaluksaatio havaitaankin jo muutaman päivän iässä. Tarkkailua jatketaan myös neuvolassa ja ilmeisesti ongelmat havaitaan useimmiten alle vuoden iässä. (En ole lääkäri tai asiantuntija näissä asioissa.)

Meilläkin lääkäri tutki vauvan normaalisti synnärillä ja neuvolakortissa on 6vk kohdalla lääkärin merkintä: "lonkat stabiilit". Neuvolassa kukaan ei huomauttanut mitään tytön toispuoleisesta kävelystä (oletus oli, että menee ohi itsestään), neuvolan kautta varattu fysioterapeuttikaan ei huomannut ongelmaa (?), pituusmittaukset selällään maaten olivat ihan ok (koska jalkoja venytetään, ei paineta lyhyemmäksi), ...

Vaimo alkoi kumminkin huolestua ja varasi ajan ortopedille. Itse olin samoihin aikoihin mitannut tytön pituuden seisaaltaan ja huolestunut, kun tyttö lyheni! Olimme myös todenneet tytön kävelevän paremmin, jos toisessa jalassa on talvikenkä ja toisessa jalassa ei kenkää ollenkaan.

Käynti ortopedillä oli shokki. Eroa jalkojen pituudessa oli kaksi senttiä, koska reisiluun pää ei pysynyt maljassaan! Seuraavana päivänä tilanne varmistui lastenklinikan polilla. Aika leikkaukseen (viikon päähän) varattiin myös saman päivän aikana.

Polin lääkärin sanoin: "Nyt ei ole enää kiire, kun ollaan kumminkin jo myöhässä".

En ole syyttämässä ketään tumpeloksi, koska syitä miksi lonkkaluksaatiota ei pysty havaitsemaan on ymmärtääkseni monia. On ihan mahdollista, että kaikki ovat tehneet työnsä niin asiantuntevasti kuin voi toivoa ja odottaa. Vaikuttaa siltä, että meillä on joko ollut kovasti huono tuuri tai sitten jonkun olisi pitänyt huomata ongelma: yhden tutkimuksen mukaan myöhään havaitun lonkan luksaation esiintyvyys on 0.2-0.7 tuhatta lasta kohden nykyisillä seulontamenetelmillä (http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/164/12/1669).

Kannattaa siis ihan varmuuden vuoksi olla itse aktiivinen, jotta hoito on mahdollisimman yksinkertaista (=kivutonta ja lyhytkestoista) ja ei tarvitse alkaa miettimään ovatko kaikki olleet tehtäviensä tasalla. (Mukaan lukien se, että itse joutuu miettimään miksi ei reagoinut aikaisemmin...).

Miksi tämä blogi?

Tyttärellämme Tiinalla havaittiin lonkkaluksaatio melkein päivälleen kahden vuoden iässä. Tämä blogi pyrkii jakamaan hyödyllistä tietoa elämästä myöhään havaitun lonkkaluksaation ja sen hoidon kanssa.

En ole lääketieteen ammattilainen, joten en ota kantaa hoitoon sinänsä vaan pyrin antamaan vinkkejä ja linkkejä päivittäiseen elämään. (Otan myös oikein mielelläni vastaan vinkkejä muilta vastaavia tilanteita kokeneilta!). Jokainen lapsi on myös erilainen, joten yritän kertoa jotain josta olisi yleisesti hyötyä keskittymättä kovin paljon omiin kokemuksiimme.

Lonkkaluksaation hoito on erilaista riippuen siitä missä iässä ongelma havaitaan. Meidän tapauksessamme on edessä lonkkaleikkaus sekä jalkojen & lantion kipsaus ehkä jopa puoleksi vuodeksi (näin aluksi ainakin...).

Tilanne tällä hetkellä on se, että saimme eilen kuulla tytölle varatun leikkausajan ensi viikolle. Nyt on menossa tiedon hankkiminen ja valmistautuminen mahdollisuuksien mukaan.